Ennen
kuin aloitan uuden vuoden puhtaalta pöydältä, teen pienen katsauksen tähän
menneeseen. Aloitin tämän blogin kirjoittamisen huhtikuussa, joten nyt on reilu
puoli vuotta takana. Suunta alkaa kenties pikkuhiljaa löytyä, joskin hapuillen.
Tässä vaiheessa sitä miettii, ovatko lukijat pitäneet lukemastaan tai olenko
ylipäätään saanut välitettyä kirjoituksillani niitä asioita, joita mielessäni
on ollut. Huomaan ainakin sen, että olisi tarpeen tehdä jonkinlaista sanastoa:
olen käyttänyt huolettomasti sanoja ”maatalousyhteiskunta” ja
”teollisuusyhteiskunta” sekä ”romahdus” määrittelemättä näitä tarkemmin.
Lyhyesti: yhteiskunta voi olla maatalousyhteiskunta vaikka siinä olisi
teollisuuttakin ja teollisuusyhteiskunnassa on myös maataloutta. En ole
käyttänyt näitä sanoja siinä merkityksessä, jossa ”seuraavana” vuorossa olisi
palveluyhteiskunta, vaan ainoastaan erottamaan traditionaalisen, teollista
vallankumousta edeltäneen yhteiskuntamallin teollistuneesta. Ja biosfäärin,
sivilisaation tai talousjärjestelmän romahduksella en tarkoita äkillistä
taivaan putoamista niskaan vaan prosessia, missä järjestelmän toimivuuden
edellytykset hapertuvat ja lakkaavat toimimasta. Ehkä näihin pitää vielä
palata?
Vietimme
vaimoni kanssa tänä vuonna keramiikkahääpäiväämme. Lapsemme on
puolitoistavuotias. Hän ei vielä puhu, mutta touhuaa senkin edestä. Siirryin
syksyn alkaessa työelämästä takaisin opiskelijaksi. Ehdin olla vuodesta 2011
lähtien maatalouslomittajana ja karjanhoitajana sekä nyt viimeisimpänä kaupan kassalla
töissä. Nyt olen aloittanut uutta intoa ja motivaatiota täynnä historian
opinnot Helsingin yliopistossa. Kirjoittaminen vaikuttaa mukavalta
harrastukselta nyt kun voin sitä hyvällä omallatunnolla harrastuksekseni
kutsua, joten taidan tähdätä tavalla tai toisella kirjalliselle uralle.
Lukupäiväkirjaani
kertyi 19 kirjaa vuoden aikana. Alkuvuoden lukemistani vesitti pahasti
pääsykokeeseen lukeminen ja loppuvuosikin meni opintojen aloittamisen
kiireissä, joten lukemani kirjat ovat aika yksipuolisia. Tässä kuitenkin lista:
- Kuisma, Markku: Saha – tarina Suomen modernisaatiosta ja ihmisistä jotka sen tekivät.
- Englund, Peter: Kirjeitä nollapisteestä – historiallisia esseitä.
- Klinge, Matti: Napoleonin varjo – Euroopan ja Suomen murros 1795–1815.
- Salmi, Hannu (toim.): Menneen ja tulevan välillä – 1800-luvun kulttuurihistorian lukukirja.
- Vartiainen, Pekka: Länsimaisen kirjallisuuden historia.
- Klinge, Matti: Porvariston nousu.
- Boberg, Stig & Malmqvist, Göran: Valistuksen aika.
- Hännikäinen, Timo: Kunnia – esseitä maskuliinisuudesta.
- Hannula, Milla: Maassa maan tavalla – maahanmuuttokritiikin lyhyt historia.
- Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä.
- Andersson, Koivulaakso & Brunila: Äärioikeisto Suomessa.
- Vihavainen, Hamilo & Konstig (toim.): Mitä mieltä Suomessa saa olla – suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit.
- Karppinen, Antti: Venäjän aatetta jäljittämässä.
- Mikkeli, Heikki & Pakkasvirta, Jussi: Tieteiden välissä – johdatus monitieteisyyteen, tieteidenvälisyyteen ja poikkitieteisyyteen.
- Klinge, Matti: Hyppikää ilosta! – päiväkirjastani 2014–2015.
- Takkinen, Kristiina & Takkinen, Pasi (toim.): Elonkehän puolesta – syväekologisen kulttuurilehden kaksi vuosikymmentä Linkolasta Vadéniin.
- Mikkeli, Heikki: Euroopan idea.
- Fleming, Ian: Casino Royale.
- Hytönen, Ville (toim.): Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa?
Ajattelin
kirjoittaa jokaisesta pienen arvostelun, mutta totesin että kriitikontaitoni
ovat sitä luokkaa, että teen lukijoilleni (ja itselleni) palveluksen, jos
säästän kaikki moiselta. Aika paljonhan olen jo vuoden mittaan kommentoinut
lukemaani. Lähinnä lehtijuttuja, sillä minulla on kirjoittamisen tueksi koko
ajan tulevien aiheiden lista, jossa on ajattomampia aiheita, mutta kun kiire on
iskenyt, on täytynyt priorisoida. Tämä tarkoittaa, että ajattomat aiheet jäävät
myöhempään, sillä ei olisi järkeä kommentoida vanhaa uutista kuukausia momentumin jälkeen.
Kuluneena
vuonna minulla, vaimollani, anopillani ja apellani oli lintubongauskisa.
Anoppini taitaa voittaa. Itse tunnistin vuoden aikana 64 eri lintulajia,
joukossa muun muassa pikkutikka, tuulihaukka, pyy ja haapana.
Lukijani
– mina läsare! Kuten lehdistä voimme lukea, kulunut vuosi on ollut täynnä
huonoja uutisia. On hyvä muistaa, että kaikki vuodet ovat täynnä huonoja
uutisia. Tämä ei tarkoita, että pitäisi heittäytyä kyyniseksi tai olla välittämättä
niistä huonoista uutisista. Mutta historia ei kirjoita itseään lehtien
sivuilla, se ei seuraa teorioita eikä sillä ole kohtalon määräämää
lopputulosta. Me tänään elävät ihmiset rakennamme historiaa joka päivä. On
syytä siis paitsi toivoa hyvää alkavaa vuotta, myös tehdä siitä itse sellainen.
Toivon,
että saisin seuraavana vuonna kokea kauneutta, pyhyyttä ja ymmärrystä. Toivon
samaa itse kullekin säädylle, sekä isännille että emännille. Jumala siunatkoon
isänmaatamme ja ihmiskuntaa.