torstai 30. huhtikuuta 2015

Sadan vuoden päästäkin

Viittasin edellisessä kirjoituksessani ekokatastrofiin ja siihen liittyviin laajoihin ongelmiin, kuten sukupuuttoihin ja luonnonvarojen riittävyyteen. Nämä eivät valitettavasti ole vain tulevaisuudessa häämöttäviä uhkia vaan ajankohtaisia ongelmia. Ne muodostavat laajan ja kompleksisen vyyhdin, joka kehittyy ajan myötä. Ongelma johtuu pohjimmiltaan liikakansoituksesta. Se on edennyt useiden sukupolvien ajan ja sen ratkaisu vie vähintäänkin yhtä paljon aikaa kuin sen kehittyminenkin vei eli vuosisatoja. Syntyvyyden säännöstely vaatii varsin ymmärrettävistä syistä useiden sukupolvien aikajänteen ennen kuin se alkaa tuottaa tuloksia.
 
Kun ottaa huomioon liikakansoituksen ja sen aiheuttamien ongelmien vakavuuden, olisi toivottavaa, että se taho, joka käyttää valtaa ihmisiin (tunnetaan myös nimellä valtio), kiinnittäisi huomionsa ensisijassa näihin asioihin ja niiden pitkäjänteiseen ratkaisuun. Poliitikot askartelevat kuitenkin aika lailla toisen mittaluokan asioissa. Kaikki ajankohtaiset asiat pitää tietenkin hoitaa, tämän kyllä ymmärtää, mutta näiden ohella pitäisi pohtia myös tulevaisuutta laajemmin.

Olen hyväksynyt tosiasiaksi, että ihmiset eivät enimmäkseen ajattele asioita laajasti ja pitkäkantoisesti. Tämä taitaa kuulua ihmisluontoon. Sitä en kuitenkaan ole oppinut hyväksymään, että myös valtakunnanpoliitikot, jotka tekevät päätöksiä yhteisestä tulevaisuudestamme, ovat mielikuvituksettomia ja ajattelemattomia.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kävi eduskuntavaalien alla Vammalassa. Paikallislehden toimittaja kyseli häneltä ajankohtaisista talousasioista: sopeutuksista, valtionvelasta sun muusta piiperryksestä, joihin poliitikot nyt yleensäkin takertuvat. Lopuksi toimittaja kuitenkin halusi luoda katseen tulevaan ja tiedusteli, millaiseksi Rinne ylipäätään arvioi tulevaisuuden Suomen. Vaviskaa, filosofit:
Hölmöä miettiä, mikä maan tai maapallon tila on 100 vuoden kuluttua, eihän meistä kumpikaan ole silloin enää elossa.”
Antti Rinne, SDP:n puheenjohtaja Alueviestissä 10. huhtikuuta 2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti