”On miekoin, auroin, aatoksinisämme taistelleet,on paisteen niin kuin pilvetkinja kovan onnen kolhutkinnää suomalaiset kohdanneetja kaiken kestäneet.Ken laskeakaan kamppailutvoi kansan kärsineen,kun sota on sen raadellutja nälkä hallaa seurannut?Ken mittaa veren vuotaneenja sisun, sitkeyden?Oi maamme järvin tuhansin,maa rehti runojen,sä ranta elon mainingin,maa huomisen, maa muinaisin,oot vapaa, varma iloinenmyös aikaan köyhyyden.Sun kukkasi, nyt ummullaan,pian kypsyy, aukeaa,ja rakkautemme valollaansun toivos, riemus hehkuun saa,ja vielä laulus voimissaansoi kerran, synnyinmaa.”– Maamme, säkeistöt 4, 5, 10 ja 11. Runeberg, suom. Juhani Lindholm (WSOY, 2007).
Hyvää
Runebergin päivää! Perheemme on tavannut juhlistaa kansallisrunoilijaamme
kutsumalla aina kerran vuodessa pienen piirin lähiomaisiamme viettämään päivää.
Tänä vuonna juhla sattui taas arkeen, joten käytännön syistä vastaanottomme on
viikonloppuna. Päivä kun ei valitettavasti ole yleinen vapaapäivä. Toisaalta,
näin Runebergistä kerrotaan ainakin kouluissa, jos häntä ei joissain kodeissa
osata arvostaa. Ja torttujen verukkeella runoilija tulee ehkä puheeksi
työpaikoillakin? Perinteet auttavat jäsentämään maailmaa ja ne liittävät meidät
osaksi jotakin itseämme suurempaa. Jos et siis vielä vietä tätä päivää, nyt on
hyvä aika aloittaa!
Olemme
pitäneet Runebergin päivän vastaanottoja vuodesta 2011 lähtien eli siis siitä
asti, kun olemme asuneet yhteisessä kodissamme. (Runebergin päivänä 2010 olin
alokkaana Upinniemessä, jossa saimme runebergintortut pakkibrunssin
jälkiruoaksi ampumaradan laidalla.) Olen lukenut vieraillemme aina yhden runon Vänrikki Stålin tarinoista. Viime vuonna
luin ”Luutnantti Zidénin”, tänä vuonna on vuorossa ”Torpan tyttö” ja ensi
vuonna ”Sven Dufva”. Teoksen viimeisen runon vuoro koittaa vuonna 2045, joten
minulla on aikaa miettiä, aloitetaanko sitten alusta vai siirrytäänkö
seuraavaan kokoelmaan.
Runebergin
päivä on myös mainio syy pukeutua ylioppilaslakkiin, jota ei voi käyttää liian
usein. Runeberg toimi lukion lehtorina ja rehtorina. Hänen
yksityisopetuksessaan ylioppilastutkintonsa suoritti muun muassa Zachris
Topelius, joten tuloksista päätellen Runebergiä voi pitää hyvänä opettajana.
Hän nousi suurmieheksi maamme silloin ainoan yliopiston piiristä ja sai
professorin arvonimen.
Vivat academia,Vivant professors,Vivat nostra societas,Vivant studiosiCrescat una veritas,Floreat fraternitas,Patriae prosperitas.– Laulusta “Gaudeamus igitur”, san. C. W. Kindleben, 1781.
Runebergintorttuja
on muuten yllättävän helppo tehdä itse. Ainoa vaikeus on, että ne tavataan
muotoilla pitkulaisiksi, joten niille tarvitaan tietynlainen muotti. Mutta
ainakaan meidän lähipiiriämme ei ole haitannut, että olemme tehneet ne muffinsivuokiin.
Pienempiä leivoksia on oikeastaan mukavampi syödä. Itse tehdyt tortut ovat
parempia kuin kaupasta ostetut ja ne voi kostuttaa makunsa mukaan sokerivedellä
tai punssilla. Mainittakoon, että tuomiokapitulin ja pappissäädyn jäsen Runeberg
vastusti puritaanista askeettisuutta ja maailmankielteisyyttä.
Ennen
paastoon laskeutumista sietää juhlia. Sen lomassa on oiva aika nauttia
kansallisrunoilijamme säkeistä ja pohtia hänen sanomaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti