Oikeassa olemisen sietämätön keveys

Viime viikolla ilmestyi kirjailija Tiina Raevaaran kolumni ”Ammattitaitoinen journalismi avartaa tekijäänsä”. Raevaara vastaa perussuomalaisten esittämiin syytöksiin median arvoliberalismista kääntämällä asian toisin päin: ”ehkä ammattitaitoisesti tehty journalismi muuttaa vähitellen tekijänsä aiempaa arvoliberaalimmaksi”. Hän esitti, että tieto maailman asioista johtaa suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden kannattamiseen. ”Se, mikä näyttäytyy toisille epäilyttävänä ideologiana, on lopulta vain ammattitaitoa.” Hän arveli, että taiteilijoiden vasemmistolaisuus on selitettävissä samalla tavalla: taiteenteko itsessään työntää ihmistä vasemmalle.

Tämä idealistinen tietokäsitys on vanha. Jo Platon oli aikoinaan sitä mieltä, että kun ihminen saa tietää totuuden, totuus muuttaa hänet hyveelliseksi ja saa hänet toimimaan oikein. Tämä liittyy perustavanlaatuisesti siihen, millainen ihmiskuva on. Raevaaran näkemys tuntuu pitävän sisällään ajatuksen, että ihminen on hyvä ja rationaalinen. Että hän toimii loogisesti ja tekee oikein, jos olosuhteet sen vain sallivat. Tämä tuntuu minusta turhan yksiulotteiselta kuvalta siitä monimutkaisesta todellisuudesta, jossa elämme. Ihminen ei hallitse itseään eikä maailmaa. On mahdotonta tietää, mitkä valinnat johtavat mihinkin. Maailmankuva saattaa perustua joltakin osalta rationaaliseen harkintaan, mutta jossain määrin se perustuu aina myös tunteeseen siitä, mikä on oikein.

Onko Raevaara varma, että totuus on juuri hänen aatteidensa takana? Mistä hän tietää, että toisenlainen ajatuskulku ei voi myös perustua tietoon ja rationaaliseen harkintaan? Eikö liberaaleilla ja toimittajilla ole tunnepohjaisia reaktioita, joiden pohjalta he valitsevat kantojaan? Ja – ajatteleeko hän, että konservatiivit ovat tunteellisia ja liberaalit ajattelevia ihmisiä? Eikö liberaaleilla ole tunteita eikä konservatiiveilla järjen hiventäkään? Jospa onkin niin, että ihminen on kokonainen? Että niin liberaaleilla kuin konservatiiveilla on sekä tunteet että järki?

Monen liberaalin suurin virhe on nöyryyden puute, varmuus omasta oikeassa olostaan ja erinomaisuudestaan. Kun älyllisesti tyydyttävä rationaalinen päättelyketju on kerran onnistuttu tekemään, sitä ei mikään horjuta. Niinpä Raevaaran peräänkuuluttamat faktatiedot eivät auta, kun liberaali tietää jo, mikä on oikein ja mikä väärin. Tämän huomasi Junes Lokka yrittäessään alkuvuodesta keskustella Veronika Honkasalon kanssa:

Lähetän sydämelliset terveiset kaikille Suomen liberaaleille ihmisille. Aivan erityisesti haluan osoittaa terveiseni kaikkien liberaalien kuninkaalle, Vihreän liiton puheenjohtaja Ville Niinistölle, joka katsoo eteenpäin ja on historian oikealla puolella. Hän on niin oikeassa ja varma asiastaan, että totuuden on oltava hänen puolellaan. Hyvä, että kansanedustaja Niinistö sai viime syksynä loistaa Ylen A-Studiossa ja ehti sinne silloin, kun ulkoasianministeri Soini ei ehtinyt.