tiistai 29. marraskuuta 2016

Milloin Suomi itsenäistyy?

EU on muuttumassa liittovaltioksi. Tämän päivän Unioni on kovin toinen kuin se, johon 1990-luvun alun epävarmoina vuosina päätimme liittyä. 99 vuotta sitten Suomi julisti olevansa suvereeni ja päättävänsä itse omista asioistaan. Sama julistus pitäisi nyt tehdä uudestaan. Suomi oli itsenäisempi Venäjän kuin Brysselin alaisuudessa.

Maailmanhistorian suuret tapahtumat saattavat tuntua epätodellisilta – kaukaisilta. Suomalaiset ovat maltillisia ihmisiä, jotka katselevat ja pohtivat, josko hoveissa hoidettaisiin asiat ja josko herrat Helsingissä suvaitsisivat päättää meidän puolestamme. Euroopan yli puhaltaa nyt raikas tuuli – lokalismi voittaa alaa globalismilta. Meidän ei tarvitse odottaa ja toivoa, että asiat hoidettaisiin puolestamme. Kohtalomme on omissa käsissämme!

Muutos lähtee Mäntsälästä. Se lähtee Teistä, arvon lukija. Joulukuun 20. päivään asti oikeusministeriön Kansalaisaloite.fi-sivustolla voi allekirjoittaa aloitteen, jolla vaaditaan kansanäänestystä Suomen EU-jäsenyydestä. Kehotan allekirjoittamaan sen. Olen tänä syksynä kerännyt Mäntsälän kirkonkylässä vastaantulevilta allekirjoituksia kannatuskortteihin. Kiitos kaikille kannattajille! Levittäkää sanaa. Tehdään Suomesta jälleen itsenäinen!


Kirjoitus julkaistiin Mäntsälän Uutisten yleisönosastolla sunnuntaina 4. XII 2016.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Pohjolan Leijona

Kalenterin mukaan tänään on ”ruotsalaisuuden päivä” ja Kustaa Aadolfin päivä. Miksi me suomalaiset juhlimme ruotsalaisuutta ja kuka oli Kustaa Aadolf?

Kustaa II Aadolf oli 1600-luvun alussa hallinnut Ruotsin kuningas – ei nykymerkityksellisen Ruotsin vaan myös meidän kuninkaamme. Hänen valtakautensa oli merkittävien reformien aikaa, jolloin rakennettiin yhtä lailla ruotsalaista kuin pariasataa vuotta myöhemmin sen pohjalle perustettua suomalaista valtiojärjestystä. Onkin sanottu, että vuodesta 1809 lähtien oli olemassa kaksi Ruotsia, kun Suomen valtion hallinto järjestettiin uskollisesti ruotsalaiseen tapaan. Huomattavan uskollisesti: Suomessa 1700-luvun kustavilainen lainsäädäntö (Kustaa Aadolfiin vedonneiden Kustaa III:n ja Kustaa IV:n Aadolfin järjestelmä) oli voimassa koko autonomian ajan ja pidempäänkin. Siinä missä Ruotsi luopui kustavilaisesta hallitusmuodosta vuonna 1809, Suomessa se säilyi vuoteen 1919 asti ja vaikutti maamme valtioelämään vielä senkin jälkeen. Suomen oikeus- ja hallintojärjestelmä on yhä olennaisesti ruotsalainen – siis historiallisessa merkityksessä, tai sanokaamme tätä perintöä ruotsalais-suomalaiseksi, jos se selventää – ja vanhimmat yhä voimassaolevat lakimme ovat 1700-luvulta. Tämän kaiken perintönä olemme lakia ja järjestystä noudattava kansa ja Suomi oikeusvaltio.
Ruotsalaisuuden päivää alettiin Suomessa juhlistaa maamme ollessa vielä osa Venäjää. Kyseessä ei alun perin ollut ”suomenruotsalaisuuden” päivä eikä suinkaan läntisen naapurimme kulttuurin juhla vaan ruotsalaisen perintömme korostaminen – contra venäläinen käytäntö, jonka alaisuudessa elimme, mutta jota Suomessa ei, ainakaan lakien osalta, haluttu missään nimessä omaksua.

Kun kuningas Kustaa Aadolf vieraili Suomessa, hän järjesti valtakunnan hallintoa usealla tavalla. Niistä lukuisista päätöksistä, joita tämä suurmies teki, merkittävin ja loisteliain lienee se, jonka hän teki tiettäväksi käydessään Suomessa vuonna 1616 eli tasan 400 vuotta sitten: hän korotti Mäntsälän kappelikunnan itsenäiseksi seurakunnaksi ja siis perusti Mäntsälän pitäjän.

Me Kustaa Aadolf Jumalan armosta jne. teemme tiettäväksi, että alamaisemme Mäntsälän kappelikunnasta ja Porvoon pitäjästä ovat lähettäneet lähetystön luoksemme ja alamaisuudessa pyytäneet, että armollisimmin tahtoisimme harkita avustusta kirkon rakentamiseen, samoin kuin että he saisivat jotain apua viininjyviin sekä sielunhoitajalleen ja papilleen, koska he eivät itse varattomuutensa vuoksi pysty sellaista ylläpitämään, niin olemme heidän nöyrän pyyntönsä armollisimmin harkinneet ja suoneet heidän mainittuun kirkon rakentamiseensa neljä tynnyriä viljaa, vain tämän kerran, sekä ehtoollisviinin otettakoon vuosittain korvauksena emäkirkolta määräyksen mukaan neljä tynnyriä, minkä lisäksi olemme armollisimmin myöntäneet papille avuksi ja elatukseksi vuosittain kuusi tynnyriä viljaa mainitun pitäjän kymmenyksistä, jotka hänelle toimitettakoon. Tämän kamarineuvoksemme, kirjanpitäjämme ja kaikki muut tietäkööt noudattaa, sallien heidän saada tämän esteettä. Helsingissä 30.1.1616.”
Hallinnon lujittamisen lisäksi Kustaa Aadolf puolusti luterilaisuutta ja vahvisti sen asemaa aikana, jolloin vastauskonpuhdistus jylläsi eikä reformaation tulos ollut vielä vakiintunut. Meidän on syytä olla tyytyväisiä luterilaisuudestamme, joka helpotti vahvan kansallistunteen luomista maahamme ja edisti Ruotsin ja Suomen yhtenäisyyttä. Ilman oikeusvaltion, luterilaisuuden ja nationalismin yhteenkietoutunutta kokonaisuutta valtio, jossa elämme, ei olisi niin vakaa ja vahva. Suomalaiset ovat aina olleet perinteitä kunnioittavaa väkeä, ja on erinomainen asia, että uskomme ja kirkkomme on saanut kehittyä hitaasti, orgaanisen kehityksen kautta. Kaikki protestanttisuus ei ole samanarvoista: siinä missä jyrkkä kalvinismi ja puritanismi repivät kappaleiksi kaikki perinteet, tuhosivat taidetta ja hävittivät ihmisten vanhan sosiaalisen todellisuuden, suomalaismallinen luterilaisuus kehittyi sukupolvien kuluessa ja säilytti paljon hyvää yleiseurooppalaisesta keskiaikaisesta perinnöstämme.

Opillisesti tämä nykyinen arkkipiispa Mäkisen ja piispa Askolan valtaama kirkkolaitos on toki rappeutunut, mutta en oikein näe vaihtoehtoakaan. Olen syntynyt luterilaiseksi ja elän luterilaisessa maassa ja pitäjässä. Mäntsälän kirkko, jossa käymme messussa ja haudoilla, on luterilainen. Ei täällä ole mitään katolista tai muutakaan kirkkoa, jonka voisimme halutessamme valita mieluummin. Olen luterilainen samalla tavalla kuin miten klassikkohistoriankirjassa Juusto ja madot mylläri Menocchio ilmoitti olevansa kristitty: ”olen syntynyt kristityksi ja haluan elää kristittynä, mutta jos olisin syntynyt turkkilaiseksi, olisin halunnut pysyä turkkilaisena”.
”Hyvä herra, uskon kyllä, että jokainen uskoo oman lakinsa olevan oikea, mutta ei ole mahdollista tietää, mikä on oikea laki. Mutta koska isoisäni, isäni ja omaiseni ovat olleet kristittyjä, haluan pysyä kristittynä ja uskoa, että niin on oikein.”
– Menocchio inkvisition oikeudenkäynnissä vuonna 1599. Julkaistu Carlo Ginzburgin teoksessa Juusto ja madot, suom. Aulikki Vuola. Gaudeamus, 2007, s. 110.
En väitä, että Kustaa Aadolfilta periytyvä laki-, hallinto- ja oikeusjärjestelmä olisi jossain universaalissa mielessä paras mahdollinen. Mutta se on meidän valtiojärjestyksemme, meidän tapamme hoitaa asiamme, jonka olemme perineet isiltämme, jotka perivät sen isoisiltämme ja niin edelleen. Ruotsalaisuuden päivä ei tarkoita ruotsalaisen ja suomenruotsalaisen tapakulttuurin päivää, vaan valtion ja oikeuden, lain ja järjestyksen, uskon ja perinteen sekä isänmaamme ja kotipitäjämme päivää. Näissä merkeissä toivotan lukijoilleni hyvää Kustaa Aadolfin päivää.


Tämän kirjoituksen inspiraatio on professori M. Klingen kirjoitus ”Miksi Kustaa Adolf?”, joka on julkaistu teoksessa Mesimarja myytti Mannerheim (Otava, 1994).