Euroopan ääni

Maailmanpolitiikka on ollut tänä vuonna mielenkiintoista ja vaaleissa on ollut vaihtoehtojen tuntua. Eilen käytiin Euroopassa taas kaksi vaalia.

Itävallan presidentinvaali saatiin lopulta käytyä. Meidän suomalaisten on tätä(kin) tapausta seuratessa hyvä muistaa, kuinka selvä oma vaalijärjestelmämme on. Postiäänestys ja sähköinen äänestys sisältävät aina väärinkäytöksen riskin. Jo heti naapurissamme Ruotsissa on käytössä käsittämätön järjestelmä, jossa esim. Ruotsidemokraattien äänestäjän on otettava vaalivirkailijoiden nähden Ruotsidemokraattien lista mukaansa koppiin. Maassa onkin tuomittu vaalivirkailijoita juuri kyseisen puolueen listojen "unohtamisesta" sivuun jne. Suurin vaikutus ei ole väärinkäytökset vaan sosiaalinen paine, jonka tilanne luo.

Itävallan vaalitulos oli valitettava. Voittajaa kuvaillaan suvaitsevaisuuden ja avoimuuden ehdokkaaksi, ja hänen suurta suvaitsevaisuuttaan kuvaa, että hän ei aio presidenttinä päästää "äärimmäistä" Freiheitliche Parteita pääministerinpaikalle, vaikka puolueesta tulisikin maan suurin. Puolueen äärimmäisyyttä taas voi pohtia sitä taustaa vasten, että vaikka Van der Bellen saikin selvästi enemmän ääniä kuin Freiheitliche Partein ehdokas, Hoferia äänesti kuitenkin noin puolet äänestäjistä. "Äärimmäisyydelle" on siis suurta kannatuspotentiaalia!

Ehkä tärkeämpi, mutta seurauksiltaan vielä epäselvä äänestys taas oli Italian kansanäänestys. Pääministeri, sosiaalidemokraattinen Renzi pyrki saattamaan läpi suuren hallitusmuotoreformin. Se kuitenkin hylättiin ja Renzi on nyt ilmoittanut eroavansa. Onko tiedossa ennenaikaiset vaalit vai virkamieshallitus ja ketkä nousevat seuraavien vaalien jälkeen valtaan? Äänestys on kiinnostanut ulkomailla lähinnä siksi, että Viiden tähden liike on maassa tällä hetkellä suosittu ja se on ehdottanut kansanäänestystä eurosta.

Itse EU-jäsenyys ei ole Italiassa uhattuna, mutta eurovaluutasta eroaminen olisi suuri tappio Unionille. Siinä missä Lissabonin sopimus määrittelee prosessiin, jolla jäsenmaa voi erota ja jota Britannia tulee lähivuosina kulkemaan, eurolle ei ole määritelty vastaavaa mekaniikkaa. Euro on virallisesti "peruuttamaton" – se on Unionin yhdentymisen symboli, jonka vuoksi eurokriisi on ollut komissiolle niin kova paikka ja jonka vuoksi järjettömälle tukipakettipolitiikalle ei haluttu miettiä vaihtoehtoja. Britannian EU-ero oli isku Unionin ikuista laajentumista vastaan, euroero olisi isku sen alituista yhdentymistä vastaan. Kumpikin olisi tervetullut.

Mutta: Italiassa tilanne ei vielä ole lähelläkään euroeroa eikä äänestys sitä koskenut. Mitä tapahtuu nyt, jää nähtäväksi. Lähiaikoina Euroopassa on tiedossa jännittäviä hetkiä. Alankomaissa on parlamenttivaalit maaliskuussa ja EU-eroa ajava Partij voor de Vrijheid on ollut viime kuukausien gallupeissa suosituin puolue. Ranskassa taas käydään huhti-toukokuussa presidentinvaalit. Suosituin ehdokas ensimmäisellä kierroksella on tällä hetkellä Marine Le Pen, joka järjestäisi kansanäänestyksen maan EU-jäsenyydestä. Että siihen päästäisiin, hänen pitäisi voittaa toinenkin kierros. Joko Le Penin tai keskustaoikeiston Fillonin on voittaakseen saatava vasemmistoa taakseen. Fillonille se on vaikeaa, koska hän on talousasioissa niin oikeistolainen, ja Le Penille se on vaikeaa, koska hän ei sovi lainkaan yhteen sosialistisiin aatteisiin. Valitsevatko sosialistien äänestäjät siis sosialismin vai työväenasian?

Quo vadis, Europa?